(Epä)mukavuusvyöhyke

Terve keho ei sairastu yllättäen.

Tämä tuntuu olevan monelle suuri ihmetyksen aihe; kuinka ‘epämukavuus’ hiipii hitaasti elämään – kuin varkain – ja sitten ylättäen vuositarkastuksessa lääkärikäynnin yhteydessä tipahtaa elämään diagnoosi, joka kuulostaakin äärimmäisen vakavalta ja lääkehoitoa vaativalta.

Pienet, mutta usein itsestään ilmoittavat vatsakivut ja nipistelyt tai ohimotykytykset tai pahoinvointi tai jatkuva pieni flunssa ovat merkkejä siitä, että vastustuskyky on alentunut ja kehomme pyrkii itse korjaamaan tilannetta.
Keho pyrkii viisaasti myös tuomaan fyysisillä ongelmilla pintaan sen, mitä mielemme ei aina pysty tai halua tajuta: toimimme ajatuksissamme tai elämässämme omaa hyvinvointiamme vastaan.
Joskus se on uravalinta, joka ei tyydytä tai työtoverit, joita inhoamme, huono parisuhde tai vaikkapa vanha lapsuudesta asti mukana kulkenut trauma, joka jatkuvasti toitottaa meille kuinka huonoja olemme. Suurin sairauden aiheuttaja on stressipohjainen.

Joskus tämä fyysinen ‘varoitusjärjestelmä’ saattaa olla aktiivinen kuukausien, jopa vuosien ajan.
Jos emme tänä aikana näe, ymmärrä tai halua muuttaa sitä, mikä elämässämme aiheuttaa surua, inhoa, tuskaa tai päivittäistä pientä emotionaalista hiertämistä, on melkoisen varmaa että sairastumme – joskus vakavastikin.

Saatamme ajatella, että jos syömme oikein ja osaamme ottaa kaikki oikeat lisäravinteet ja vitamiinit, pysymme terveinä.
Muistamme valmistaa oikeat superfood-pirtelöt päivittäin ja olemme lukeneet kaiken terveen kehon toiminnasta ja osaamme teoriassa tehdä kaiken sen, mikä on fyysiselle keholle hyväksi.
Lisäksi liikumme suositusten mukaisesti ja kaikesta tästä huolimatta sairastumme.

Terveys ei ole suorittamista, vaan itsensä ja hyvän kokemista kokonaisvaltaisesti.
Lasillinen viiniä silloin tällöin, ehkä itse valmistettua suklaata, riittävästi läheisyyttä ja seksiä ja oikeita, hyviä ihmissuhteita.

Terveessä ja onnellisessa mielessä ei rajoituksia, koska siinä ei ole tuhoavia mielihaluja. Terve ja onnellinen ihminen on rakastava ihminen; rakastava myös itseään kohtaan.
Uskomuksemme itseämme kohtaan määrittelevät onnellisuuden ja sitä kautta terveytemme manifestaation.

Parantumisen prosessi voi olla joskus äärimmäisen hidas ja turhauttava, koska sairauden kehittymisenkin aika on ollut pitkä – joskus koko elämän mittainen.
Parantumisen viimeinen este sattaa olla rakkauden puute itseä kohtaan ja sen uudestaan löytäminen suurin haasteemme.
Suurin haaste siinä on se, että rakkautta ei voi suorittaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s