Tajusin eilen hyvin selvästi, että liian monen ihmisen mielenrauha on kadonnut tai vähintäänkin häiriintynyt. Maailmassa tapahtuu suuria muutoksia, eikä ne jää keneltäkään huomaamatta.
Ihmisyydessä on paljon hyvää, mutta parhaimpia ominaisuuksiamme ei varmastikaan ole tapamme provosoitua liiallisesti ulkoisista tapahtumista – tai asioista, joista olemme eri mieltä.
Teissä rakkaat ihmiset näyttää olevan paljon niitä, jotka kärsivät negatiivisiksi tulkittavien uutisten tulvista ja keskinäisistä mielipiteiden ristiriidoista, ilkeistä sanoista ja määritelmistä, joissa ei ole perää.
Sanat jäävät elämään omaa elämäänsä ja loukkaukset muuttuvat kostamiseksi, henkilökohtaisuudet vaikuttavat meihin solutasolla ja särkevät myös kehon harmonian.
Olen itse päättänyt tietoisesti jättäytyä kaikenlaisen riitelyn, järkeilyn tai väittelyn ulkopuolelle ja ottaa inhimillisyyden asenteen.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö minulla olisi mielipide tai kanta sotaan, pakolaisiin, ympäristöasioihin tai muihin yhteiskunnallisiin asioihin.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että paras tapa vaikuttaa asioihin on vaikuttaa niihin sisältä käsin. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että jatkan omaa elämääni ja rakennan siitä mahdollisimman rakkaudellista.
Etsin asioita, jotka onnellistuttavat itseäni ja lähimmäisiäni. Pidän huolta ennen kaikkea itsestäni ja lähipiiristäni. En unohda asioita, joista minulle tulee hyvä olo, koska vain itse hyvin voimalla voin luoda samankaltaista ympärilleni.
Vetovoiman laki on ainoa laki.
Vihasta tai katkeruudesta ei synny hyvinvointia. Kateudesta ei synny vaurautta. Sairaudesta ei synny hyvinvointia, ennen kuin sen alkusyy on selvitetty.
Onnellisuuden tila minulla syntyy siitä, että uskallan kohdata ne asiat omassa elämässäni, jotka eivät enää palvele omaa hyvinvointiani ja muuttaa ne tarvittaessa toisiin. Joskus tämä tarkoittaa pelottavia ja radikaaleja päätöksiä, joskus taas vain hyvin pientä asennemuutosta. Mutta halua ja ymmärrystä se vaatii. Tärkein oppi minulle on ollut se, että suurin vaikuttaja omaan päivittäiseen elämääni ja rauhaani on oma mieleni, omat pelkoni, omat valintani.
Hyvinvointi syntyy aktiivisesta kanssakäymisestä itsemme ja omien tunteidemme kanssa, niiden rohkeasta kohtaamisesta; miksi minua ahdistaa niin paljon? Miksi jokin asia herättää minussa vihaa niin paljon, että haluan sulkea toisen ihmisen pois hyvinvoinnin tai onnellisuuden piiristä? Miksi haluan lyödä enkä ojentaa kättäni avuksi maailmanlaajuisen katastrofin keskellä?
Ei ole ‘heitä’ ja ‘meitä’. On vain yksi ihmiskunta, jonka osa sinäkin olet.
Tämä on vaativaa aikaa meille kaikille ja inhimillisyytemme on koitoksella. Aktiivinen tunteiden peilailu toisten kautta tapahtuu väistämättä – uskallatko ahdistuksesi keskellä kysyä sen mielestäni kaikista tärkeimmän kysymyksen: miksi tunnet siten kuin tunnet?
SCIO ANALYYSI - NEUROBIOFEEDBACK & HYVINVOINTIVALMENNUS 