Category Archives: Uncategorized

Kuuntele!

Teen tällä hetkellä pääsääntöisesti töitä Sciolla.

Scio on useimmille Suomessa – ja itse asiassa maailmanlaajuisestikin- suhteellisen tuntematon elektroninen laite, joka tekee ns. stressitulkintaa kehosta.

Koska en ole koulutukseltani insinööri, en osaa tarkalleen kertoa miten laite toimii. Se ei estä minua kuitenkaan käyttämästä laitetta; samoin kuin osaan käyttää sähköä hyväkseni laittamalla valot päälle tai vaikkapa tietokonetta.
Samoin Audini pyyhkimet menevät päälle, vaikka en tunne moottorin mekanismia.

Sana Scio tulee sanoista Scientific Consiousness Interface Operating System, jonka voisi vapaasti suomeksi kääntää esimerkiksi ‘tieteellinen tietoisuus’.
Itse pidän eniten termistä ‘Kvanttitietoisuus’.
Tutustuin laitteeseen itse vasta n.vuosi sitten tapaamisessa, jonka jaan jonain toisena ajankohtana.

Minä siis analysoin ihmisiä.
Tai oikeammin, analysoin heidän kehonsa stressitekijöitä hullun, oikeastaan täysin epäuskottavan laitteen, parin kehoon kiinnitettävän anturin ja tietokonesoftan avulla.

Luonani käy jos jonkun näköisiä ihmisiä, joista useimmat ovat kuuleet Sciosta vain vähän, mutta joku tuttu tai sukulainen on saanut ‘yllättävää, mutta osuvaa’ tietoa kehon stressitekijöistä ja siksi hekin haluavat analysoida itsensä.
Monet haluavat saada vastauksen asiaan, josta heillä jo olikin aavistus, mutta josta kukaan muu ei ollut aiemmin ‘osannut sanoa mitään varmaa’.

Jotkut ovat korkeintaan uteliaita ja lähtevät kotiin huvittuneen epäuskoisina, hieman hämmentyneinä analyysistä, jossa saatettiin löytää mm. kuusivuotiaana tullut fyysinen trauma joka vaikuttaa hermostoon. “Taisi olla se, kun tipahdin puusta”.
Eräältä löytyi 2- vuotiaana saatu emotionaalinen trauma joka liittyy isään: “Sen on pakko olla silloin, kun isä uhkasi ampua koko perheen ja muistan pelästyneeni ihan kamalasti.”
Tai joku jolla on matoja, päästää suustaan mahtavan ‘yäk’-reaktion eikä ole uskoa sitä, että kotikissoistakin saattaa tulla ihmiselle loisia.

Kun ihminen on terve ja voi hyvin, hän ei yleensä kaipaa analyysiä itsestään tai terveydestään.
Kuulen kuitenkin päivittäin tarinoita, jotka nostavat ihokarvani pystyyn.
Sotalapsista, hyväksikäytöstä, onnettomuuksista, vahingoista, pelästymisistä. Kanssaihmisten vaikutuksista; lääkäreiden vääristä diagnooseista.
Puolison väkivallasta, lapsettomuudesta.

Yhteistä kaikille on se, että kaikki he tietävät jossain syvällä sisimmässään mikä heidän ‘ongelmansa’ on, mutta he ovat unohtaneet sen, miten kuunnella omaa sisintään.
Jos he kuuntelisivat itseään ja omia sisäisiä viestejään, Scio olisi hyödytön.
Sisäinen tienviitta näyttäisi kuinka toimia. Ja keho kulkisi automaattisesti oikean risteyksen kautta uusile urille.

Tämä kulunut vuosi on ollut mahtava vuosi.

Olen oppinut muita kuunnellessani ja stressitekijöitä analysoidessani paljon juuri siitä totuudesta, että ihmisen on kuunneltava kaikista äänistä juuri sitä omaansa ja luotettava siihen, usein hentoon pieneen ääneen, joka ohjaa aina oikein; huolimatta syysmyrskyistä ja talousahdingosta, viimekertaisesta pettymyksestä tai vaikkapa pelosta, että joku ajattelisi sinun pettävän heidän odotuksensa.

Sisäinen ääni on se, joka koputtaa hiljaa silloin kun kuuntelet sitä rauhassa maaten.
Mutta se on myös voima, joka kaataa sinut maahan, kun vuodesta toiseen pysähtymättä ja itseäsi suorastaan rankaisten suoritat kiireisellä aikataululla elämässäsi asioita, jotka ovat sinun kannaltasi täysin yhdentekeviä.

Toisaalta, onhan siinä sekin, että jos joutuu liikkumaa kainalosauvoilla muutaman kuukauden, voi saada mukavasti toisenlaisen perspektiivin liikuntakykyyn ylipäätään.

Yhdeksän kuukauden Scio-analysoimisen jälkeen minun sisäinen ääneni kehoittaa minua pitämään pitkän loman.
Kokemuksistani viisastuneina teen juuri niin kuin sydämeni ja vatsani alueella hyvältä tuntuu.
Tunnen rentouden ja hymyn kehossani, kun ajattelen kuinka olen kohta koneessa matkalla lämpimään Thaimaahan.

Mitä jos sinäkin laittaisit nyt kätesi kevyesti siihen navan yläpuolelle ja kysyisit pari tärkeätä kysymystä itseltäsi ja kuuntelisit miten rennosti tai tiukasti kehosi sinulle vastaa?
Ei se loppujen lopuksi ole niin vaikeaa kun tietää ne oikeat kysymykset. Ja jaksaa kuunnella myös ne vastaukset.

Pills, pills. Take one.

Tänään lopetin päiväni hyvällä mielellä.

Asiakkaanani oli nuori nainen, joka oli ikäänsä nähden oivaltanut jotain hyvin oleellista; hän oli uskaltanut luottaa omaan vaistoonsa sellaisessa tilanteessa, jossa suurin osa ihmisistä olisi murentunut auktoriteetin edessä ja tehnyt kuten käskettiin.

Naistenklinikan lääkäri oli suositellut korvaavaa hormonihoitoa alle 30-vuotiaalle naiselle alhaisten hormoniarvojen tähden.
Lääkäri totesi, että tämä joutuisi käyttämään korvaavaa hoitoa koko loppuelämänsä ajan.
Nainen kieltäytyi, koska oli ottanut selvää että nykyisten tutkimusten valossa ko. lääkistystä ei missään tapauksessa tulisi käyttää yli kahta vuotta pidempään yhtäjaksoisesti tai siitä voisi olla vakavia seurauksia.
Looginen ja terveen ihmisen järjellä varustetun ihmisen päätös, eikö?

Eihän siinä nyt oikeastaan ole mitään outoa että naiselle suositeltiin korvaavaa hormonihoitoa; onhan suurin osa lääkäreistä sitä mieltä että eri värisillä nappuloilla kaikki oireet vaimennetaan sujuvasti.
Kuvaanhan ei kuulu se, että pohdittaisiin mistä esim. hormonaalinen häiriö voisi johtua, vaan hoidetaan nimenomaan oireita.

SE, mikä tässä asiassa oli aikamoisen traagista, oli että lääkityksestä kieltäytynyt nainen sai ehdotuksen mennä ‘tutkittutavaksi’ tai terapiaan, koska oli kieltäytynyt hoidosta!
Päässä oli kuulemma vikaa, koska hän ei ymmärtänyt tilansa vakavuutta ja sitä millaiset seuraukset kieltäytymisellä olisi.
Negatiivinen kouluesimerkki olisi se, että nainen oltaisiin todettu masentuneeksi ja mielialalääkkettä määräämällä vahvistettu tottelevaisuutta, jotta hän olisi suostunut ottamaan hormonihoidon.

Syyllistäminen ja painostaminen ovat äärimmäisiä ja likaisia keinoja, joilla vahvat ja itsenäisesti ajattelevat ihmiset yritetään pistää takaisin ‘ruotuun’ ja mukisematta nielemään uskomattoman vaarallisia kemiallisia seoksia, joita kehomme tarvitsee ihan yhtä paljon kuin puukon selkään.

Olen tavannut liian paljon lannistettuja ihmisiä, joilta on viety kaikki toivo oman terveyden suhteen.
Arvokkain asia mitä toiselle voi antaa on toivo parantua, olla terve, nauttia elämästä.
Juosta uudestaan. Nauttia taas seksistä.
Tuntea normaaleita tunteita; rakkautta, surua, vihaa, ikävää.

Onneksi tiemme kohtasivat. Minä sain taas uskoa ihmismielen vahvuuteen ja hän toivon mukaan puolestaan uuden ja erilaisen perspektiivin hormonaaliseen häiriöönsä.