Gluteeniherkkyys oli tuiki tuntematon vielä silloin, kun itse olin kasvava nuori.
Leipä kuului mukaan jokaiseen ateriaan, poikkeuksetta. Aina. Ruisleipä, ranskanleipä ja taisipa silloin Fazerin paahtoleipäkin jo olla olemassa.
Paahtoleipää syötiin hyvällä ruokahalulla koulun jälkeen runsaan voin ja juuston kera.
En muista koskaan silloin kuulleeni, että joku olisi sanonut ettei voi syödä leipää. Itse olen kasvanut kunnon kotiruoalla. Ja niin – sillä leivällä.
Vielä näin vanhemmitenkin siedän leipää suhteellisen hyvin, mutta painoa se ei kyllä pidä kurissa, vaan selkeästi heiluttaa insuliinitasoja, joten pyrin pitämään leivän syönnin kohtuullisena. Pieniä määriä – silloin tällöin – eikä todellakaan joka päivä. Yllättäen valitsenkin kauran mielummin silloin kun sitä on saatavilla – onhan se gluteenitonta.
Onko niin, että viljan laatu on vain muuttunut niin paljon vuosien saatossa? Vai onko leivissä nykyään niin paljon lisäaineita, että ihmisen ruoansulatusjärjestelmä ei pysty käsittelemään niitä? Johtuisiko se geenimuuntelusta? Vai onko sittenkin kyse gluteenin kulmikkaan proteiinin tarrautumisesta suolistoomme?
Mikä tahansa lopullinen syy tähän muutokseen onkin, vaihtoehtoja gluteenille on jo mielin määrin eikä kenenkään tarvitse kärsiä tilanteesta.
Katso tästä, mitä tohtori Mayer Eisenstein sanoo videollaan c-vitamiinin puutoksen sekä probioottien yhteydestä suolistoherkkyyksiin.
http://www.youtube.com/watch?v=5XADGEzKNss
Toinen linkki aiheeseen:
http://newhope360.com/ingredients-general/celiacgluten-intolerance-lack-vitamin-c-blame