Miksi olet niin vihainen?

Surullisena luin tällä viikolla uutisen Esa Saarisen puukotuksesta. Teon motiivina lehden mukaan oli ollut jo aiemmalla luennolla syntyneet mielipide-erot Saarisen kanssa. Mies oli sitten suunnitellut Saarisen tappamista ja toteuttanutkin puukotuksen. Tämä on hurjaa luettavaa, varsinkin kun Esa saarinen on vielä kovin tunnettu ‘rakkauden runopoikana’ ja sikäli edustaa aika harmitonta suomalaista filosofikantaa.

Minulle nousi monta kysymystä mieleen, mutta eniten pohdin sitä että mitä sellaista Saarinen oli mahtanut sanoa, joka sai miehen hermostumaan niin täydellisesti, että piti mennä oikein henkeä riistämään? Vai oliko kyseessä valmiiksi jo ‘tasapainoton’ henkilö, joka vain katsoi että Saarinen oli hyvä kohde purkaa patoutumia? Riittääkö todellakin mielipide-ero fyysisen väkivallan käytölle?

Paljon mm. somea käyttävänä ja seuraavana ei voi olla pistämättä merkille, kuinka vihaisia ihmiset näinä päivinä ovat. Hulluinta on se, että he purkavat sitä täysin tuntemattomiin henkilöihin jossain virtuaalimaailman toisessa nurkassa tai raivostuvat silmittömästi siitä, että joku uskaltaa olla eri mieltä tai tehdä erilaisia elämänvalintoja.

Omakohtaisen kokemuksen tästä mielensäpahoittajien aallosta sain itse kokea, kun uskalsin jossain omassa julkisessa FB-postauksessani mainita parantuneeni ADHD ja ADD-diagnooseista ruokavalion avulla. Sain useita raivostuneita viestejä siitä, kuinka minun tulee lakata valehtelemasta ja levittämästä tällaista häpeällista väärää informaatiota siitä kuinka ‘meidät sairaat muka voitaisiin parantaa jollain ruokavaliolla kun ei siihen kun lääkkeet auta’. No, asiaan sen syvemmin nyt menemättä totean vain, että jotkut rakastavat diagnoosejaan ja haluavat pitää niistä kiinni ja se tietenkin heille suotakoon. Tarkoituksena oli vain kertoa yksi subjektiivinen kokemus. Se mikä oli mielestäni huolestuttavaa, oli reaktioiden äkäisyys,  jonka johdosta katselin myös muutamana päivänä olkani yli mahdollisien kivien varalta.

Entäs Saarisen tapauksessa? En tietenkään tiedä mikä teon todellinen motiivi on, ehkä se selviää myöhemmin, mutta…takana on pakko olla aimo annos kiukkua ja vihaa, joka vain odottaa purkautumistaan. Onko siis tarkoitus puukottaa toisinajattelijat, vaihtoehtojen tarjoajat tai kenties jopa kaikki luennoitsijat kun oikein alkaa vituttamaan?

Vaikka Pafos-seminaarien aihe on hyvin innostava: “Pafos-seminaarin perusidea on auttaa ihmisiä kukoistamaan. Esa Saarisen luentojen ympärille rakentuva seminaariviikko pyrkii luomaa oivalluksen ympäristön, jossa osallistuja voi paneutua oman elämänsä, toimintansa ja ajattelunsa perusteisiin keskittyneesti ja inspiroituneesti. Tavoitteena on auttaa osallistujia löytämään toimintansa seuraava taso. Seminaarin teemat liikkuvat elämän koko kirjossa ja ne koskettavat työtä yhtä hyvin kuin yksityiselämää, ihmissuhteita ja  asennetta omaan itseen. Elämänfilosofisen seminaarin ideana on lähestyä elämää ja ihmisyyttä laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti”, vaikuttaa siltä, että luennolla kaikki ei ainakaan puukottajan mielestä mennyt kuin Stromsössä.

Pafos, Kypros

Oletko huomannut itse reagoivasi suuttumuksella tiettyihin asioihin, huolimatta siitä, että ne eivät koske sinua henkilökohtaisesti?
Ärsyynnytkö jostain ihmisestä ihan vain ärsyyntymisen takia, koska olet kateellinen tai vaikkapa siksi, että hän puhuu asioista, joita et ole vielä omassa elämässäsi tavoittanut? Tai vain siksi, ettet tiedä mistä hän puhuu?

Raivon alla on usein kertymä erilaisia tapahtumia, pettymystä, surua ja itkua, joka ei ole saanut purkautua luonnollisesti ulos.
Jos tunnistat tällaisia vahvoja tunnereaktioita itsessäsi, on aika ottaa liialliset negatiiviset tunteet tai raivonpuuskat tarkempaan käsittelyyn ja selvittää mistä ne syntyvät. Se varmasti auttaa osaltaan luomaan meille kaikille turvallisempaa ja vapaampaa ilmaisuympäristöä ilman väkivallan pelkoa.